Kreikkaa kohdannut talouskriisi ei jattanyt viisihenkiselle kreikkalais-suomalaiselle perheelle vaihtoehtoa: he muuttivat Kreikan lansirannikolta Agriniosta Suomen lansirannikolle Raumalle uuden elaman alkuun. Oman kodin jattaminen, maahanmuutto ja paluumuutto kymmenien Kreikan vuosien jalkeen olivat taynna tunnekuohuja, pohdintaa, epailya, unettomia oita ja huolellista valmistautumista ennen suuren elamanmuutoksen toteuttamista mutta myos sen jalkeen. Paluumuuttaja ei suinkaan ole turvassa kulttuurishokilta ja sopeutumisvaikeuksilta, vaan Suomi ja suomalaisuus nayttaytyvat aivan eri valossa vuosikymmenet ulkomailla asuneelle, vaikka synnyinseudulleen onkin muuttanut takaisin. Ilmasto, ihmisten kayttaytyminen, yhteiskunnan muutokset; verkkopankkitunnukset, internetin kaikkialle ulottuva lasnaolo, maitotuotteiden aarettomyyteen jatkuvat valikoimat - ne kaikki hengastyttavat kotimaahansa palaajaa. Jotkut eivat sopeudu koskaan. Jotkut loytavat juurensa uudelleen. Takaisin koivun katveeseen on jatkoa Lenita Lehdon teokselle Suomitytto oliivimetsassa (2015), joka kertoo kreikkalaisuudesta sellaisena, kuin han sen oppi tuntemaan 20 vuoden aikana.